Todellinen minuus ja pelko


Tuossa useita viikkoja sitten aloin tietoisemmin välttelemään negatiivista puhetta ja tietenkin siten myös ikävää ajattelua. En myöskään ole enää tuonut negatiivisia elämäni tapahtumia esille heti kättelyssä, kun tapaan uuden ihmisen. Tämä on johtanut siihen, että koko tutustumisen ja keskustelun tilanne sekä lähtökohta muuttuu. Ja tietenkin mun olemus, asentoa myöten.

Elämän vaikeat ja haastavat kokemukset ovat muokanneet mua, mutta enää ne ei tee musta uhria. En tuo niitä kokemuksia esittämään itseäni heikkona ja pelastusta tarvitsevana ihmisenä. Enkä selittele tai puolustele niitä, jotka on mua satuttaneet. Muutos on hämmästyttävä! 

 


Jossakin vaiheessa näistä tietysti tulee maininneeksi mutta siksi, että ne on osa mun historiaa, syitä miksi olen se, mikä olen nyt. En olisi sama ihminen ilman menneisyyttäni tai sitä, mikä siitä on saanut mut muuttamaan itseäni ja ajatusmaailmaani.

 

❝Onnellisuus piilee muuttumisessa eikä saavuttamisessa.❞ 

J. Krisnamurti

 

Asioiden kohtaaminen, käsittely ja hyväksyminen on auttanut pois pelosta, joka on ollut suojaamassa, kun ei ole ollut vielä aika tai voimavaroja asioiden käsittelyyn. Nyt on aikaa ja olen riittävän vahva kohtaamaan mua satuttaneita asioita. Toki olen vasta alussa, mutta nyt jo huomaa muutoksen olemisessa ja olemuksessakin. Tämä on oikeastaan itseään ruokkiva kehä, koko ajan uskaltaa enemmän, kun huomaa miten olo kevenee ja kirkastuu. Oma todellinen minuus kaivautuu esiin kerros kerrokselta. 

 

Sieluni silmin näen itseni avoimena ja suoraselkäisenä, eteenpäin katsovana ihmisenä. Kaikki tämä heijastuu myös kehoon. Ryhti oikenee ja hartiat eivät painu länään. Kohentuva itsetunto kippaa kaikki haukut ja haavoitukset lastista pois. Painokin putoaa!

 

Onkin jännittävä nähdä, millaiseksi elämä alkaa muodostua, kun todellinen minäni alkaa sitä elää yhä täydemmin. Vailla rajoittavia uskomuksia tai pelkoa. Ja vailla pakottavaa tarvetta saavuttaa jotain. Erilaiset meditaatiot ja läsnäolon hetket ja kehon tuntemusten kuunteleminen auttavat tässä oivaltamisessa. 

 

Millainen on mun todellinen minuuteni? Ainakin se on sinnikäs. Herkkä. Avoin. Ja kiltti. Näiden piirteiden varjopuolina ja pelon suojaamina sinnikkyys on näkynyt ehkä kyvyttömyytenä elää tätä hetkeä ja olen painanut suorittamalla eteenpäin. Herkkyys pelon kautta on epävarmuutta ja itsensä epäilemistä ja oman arvon kyseenalaistamista sekä ylikelaamista. Tiedättekö, joskus alkaakin lukea enemmän rivien välejä kuin itse rivejä, kun tulkitsee muita…. Avoimuus pelon kautta on näyttäytynyt juurikin uhriutumisena. Ja kiltteys miellyttämisen haluna.


 

Kaiken tämän takana suurin trauma ja pelko on tulla hylätyksi. Näitä vielä työstän, mutta ehkä rohkenen niihinkin vielä joku kerta paneutumaan enemmän täällä. Mutta enää en hylkää itseäni. Huh! Nyt tuntuu kyllä, että olen antautunut peilikuvalleni ja jakanut sen teille. 

 

Millainen sun todellinen minuutesi on? Millon viimeksi olet pysähtynyt miettimään syvintä olemustasi? 

Kommentit

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat