Ystäville

Joskus ystävä on sellainen, että et kuule siitä usein, mutta silti tiedät, että hän on siellä. Sua varten ja sä häntä varten. 

Joskus ystävä on sellainen, että se on kuin uinunut piilossa, mutta yhtäkkiä pullahtaakin loistoonsa ja saa molemmat hehkumaan. Ja hihkumaan.

Joskus ystävä on sellainen, että se on kuin kaksonen. Ollaan kuin paita ja peppu. Voi vaikka monta kertaa päivässä laittaa viestiä mutta silti se ei ahdista. 

 

Joskus ystävä on sellainen, että et ole edes livenä häntä tavannut, mutta tunnet olosi kotoisaksi jutellessanne.

 

Joskus ystävä on sellainen, että vaikka tapasitte vuosikymmeniä sitten livenä, pidätte yhteyttä edelleen, oikeastaan vain virtuaalisesti. Ja kuten yksi ystäväni sanoisi, se on ”helt okej”.

 

Joskus ystävä on sellainen, että huomaat, että häntä ei enää ole - sinun elämässäsi. Eikä se haittaa. Tässä vaiheessa elämää tietää jo, että joskus ystävät kasvavat erilleen. Me kaikki kasvamme ja kehitymme ja sitten ei olekaan enää mitään jaettavaa. Kiitos kun olit! Ehkä polkumme taas sivuavat.

 

Joskus ystävä vain tulla tupsahtaa sun elämään. Kävelee sun pöytään, tai ehkä veljen rapupöytään.

 

Mä oon onnekas, kun mulla on ystäviä. Saan teiltä viisautta ja tukea. Neuvoja ja apua. Viinittelyseuraa (kotona, etänä, kampaamossa tai ravintolassa) ja seuraa uimahalliin, rannalle, salille. Tsättiseuraa silloin kun on tylsää ja puhelinpäivystystä 24/7 silloin kun elämässä on kriisi. 

 

Joskus ystävä kysyy, ”tarviitko apua” kun pitää hakee tavaroita toisesta kaupungista, kun suhde on päättynyt. Joskus ystävä kysyy, haluanko kyydin lääkäriin, kun henki ei kulje. 

 

Ystävä auttaa gradun viimeistelyssä ja kuuntelee painokelvottoman kirjeen silleyhdellekusipäälle. Ystävä pyytää kokkaamaan moussakaa tai tekemään savitöitä. Ystävä pyytää mökille ja uudenvuodenjuhliin, tai keikalle, risteilylle, kylään, taidenäyttelyyn, joogaan. Tai brunssille tai lounaalle. 

 

Ystävän perhe on melkein kuin omasi. Ystävä elää ja jännittää mukana elämän kiemuroissa. Auttaa aloittamaan blogin tai astumaan avantoon. 

 

Ystävän kanssa voit purkaa kiukun ja pahan olon, mutta myös nostaa maljan suurelle saavutukselle tai onnelle. Kertoa liian paljon yksityiskohtia treffeiltä tai ihmetellä vetovoiman lakia. Tai vaikka hämmästellä Pekka Poudan twiittiä siinä missä jotakin hassua sosiolingvistisesti kiehtovaa sattumusta.

 

Ystävä antaa anteeksi, tajuaa just sua. Ystävä myös ymmärtää pyytää anteeksi, jos on aihetta. 

 

Ystävän halaus on lempeä syleily. Silmistä näkee aidon ilon yhteydestänne.

 

Ja te tiedätte, miten todella upea tunne on, kun saa vuorostaan auttaa. Hakea jostain tai viedä johonkin. Pitää seuraa, kysyä kuulumisia, laittaa hiuksia, lainata vaikka pikkuisen rahaa. Viedä koiraa tai auttaa kaappien siivousurakassa. Vastata puheluun ja kuunnella. Ehkä auttaa jossain teknisessä pulmassa. Pohtia ratkaisuja isoihin kysymyksiin. Mennä seuraksi, kun sydän on särkynyt.

Ystävyys tuo jotain perustavanlaatuista turvallisuutta olemiseen, se asuu samassa sielun kodissa kuin rakkaus. Hyväksyntää, välittämistä ja jakamista – molemminpuolisesti. Tuntee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi ja tietää, että ystävä tuntee samoin.

 

Mä haluan kiittää sua! Kiitos kun saan olla sun ystävä ja kiitos, että sä oot valinnut olla mun ystävä. 

 

Kiitos. Koko sydämestäni.

Rakkaudella

Tuasi