Miten puhut itsellesi?

Kuinka sä puhut itsellesi? Tai itsestäsi? Mä oon saanut opetella viimeisen reilun puolen vuoden aikana asettamaan itseni omassa päässäni uudenlaiseen asemaan. Lopettaa itseni vähättely, nimittely, ulkonäön tai -muodon solvaaminen tai muuten epäonnisten tähtien alle asettaminen. Ihan katsoa peiliin ja ottaa vastuu minäpuheestani.


Tarvitsin siihen kaunista ohjausta ja muutaman kerran huomautuksen, että ”hei, kuuletko miten puhut itsestäsi?”. Tai ”huomaatko, kuinka taas puhut itsestäsi rumasti”, saatoin jopa elehtiä muka läpällä itseäni läpsästen, että ”olitpa Tua tyhmä taas”. Sitten aloin itsekin tajuta tämän ja osasin heti pian korjata asian muotoillen sen uudestaan ilman itseinhoa tai -vähättelyä.

 

Tietenkin tässä on vielä tekemistä mutta on ollut ilo huomata, miten olo on keventynyt ja tullut parempi fiilis itsestä, kun koko ajan joku sisäinen ääni ei ole vähättelemässä vaan alan ymmärtää kuinka oon ollut vahva. Rohkea. Reipas. Epäitsekäs ja välittävä. Kaunis ja hyvä juuri näin

 


Samalla kun oppii puhumaan itselleen kauniisti, myös sanat muista ja muita kohtaan ovat luonnollisemmin hyväksyviä, eikä tee mieli puhua pahaa. Näitä asioita pohdinkin pari viikkoa sitten. Vaikeita asioita ja ihmissuhteita voi käsitellä puhumalla asioista asioina eikä tarvitsekaan haukkua ja sadatella suu vaahdossa. Jotenkin, kun hyväksyy itsensä, ei ole mitään tarvetta alentaa muita. Eikä varsinkaan ylentää itseään.

 


Mietipä, kumpi kannustaa parempiin suorituksiin, kehuminen ja tsemppaaminen vai vähättely ja mitätöiminen. Oli kyse sitten vaikka opiskeluhommista tai treenaamisesta. Jos on tottunut puhumaan itselleen ikävästi, voi olla vaikea ensin huomata milloin sitä tapahtuu.  Yritä tarkkailla itseäsi ja pikkuhiljaa opit huomaamaan ja pystyt alkaa korjata minäpuhettasi positiivisemmaksi tai ainakin olemaan välittämättä negatiivisesta sävystä, kuten Hatsolo kirjoittaa blogissaan, tärkeämpää on olla välittämättä negatiivisesta kuin erityisen tarmokkaasti korvata sitä positiivisella. Itse luulen, että mulle on jotenkin luontaista ja helppoa korvata rumat sanat positiivisella. Ikään kuin tarkastella vastakohdan kautta asiaa. 

❝Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja oma mieli on mestari keksimään syitä luovuttaa. Älä kuitenkaan luovuta. Tee positiivisuudesta tapa ja väännä ääntä kovemmalle kun negatiivinen minä tai naapuri jurnuttaa vastaan.❞ 
Hatsolo 
 




Mikä on sun unelma tai tavoite? Arkinen tai joku suurempi. Sitä kohti ja kauniisti itsestäsi puhuen, vertailematta muihin, itseesi uskoen. Hitsi, nyt huomaan, että jo tammikuussa lupasin työstää unelmat kuntoon… No okei, huomasin, että eivät ne löydy mistään katalogista, vaan on tarpeen miettiä vähän elämää tähän asti ja mitä sitten toivoo tulevalta.  Ja jotenkin tässä huomaa olevansa joka päivä kiitollinen ja aika onnellinenkin. Se mitä on nyt, saattoi olla unelmaa - vain joitakin kuukausia sitten…

 

Ja hei, huomenna alkaa kevät!

 

Tua

Kommentit

  1. Erittäin tärkeä aihe ja tässä on opeteltavaa ainakin itselleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei olekaan ihan helppoa. Tänään jäin kiinni kun mitätöinti toistuvasti sanomisiani jatkamalla MUTTA-sanalla lausetta....

      Poista

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat