Luonto ottaa syliin ja hyväksyy

Kun suhdeasia-tekstit muhivat takaraivossa ja kehittyvät, tuli tarve kirjoittaa elämän suuresta ja tärkeästä voimavarasta, luonnosta. Kuuntelin eilen  Yle radio Suomen Luonto ja mieli -iltaa luonnon terveysvaikutuksista ihanan pakkaspäivän ulkoilun jälkeen. Ja juuri viikon Rukan -reissu takana. Tykkylumiset puut on stadilaistytölle aina yhtä vaikuttavaat. 


Luonto ja metsä on aina olleet mulle tärkeitä. Ja meri, aurinko. Jopa kaupunkiluonto puistoineen ja kuuman asfaltin polte jalkapohjissa. Meren aaltoja vois tuijotella loputtomiin ja haavan lehtien tanssi on joka kesänä ihmettelyn kohteena. Pienestä asti olen tuonut luontoa myös kotiin. Hommaillut viherkasveja ja akvaarion. Tai tuonut siimaan sotkeutuneen sorsan ensiapuun (jestas!) tai ottanut sammakon käsien väliin ja tuntenut sen reppanan hätääntyneen sykkeen.

 

On kuljettu sienimetsässä lapsesta asti ja edelleen syksyinen sienimetsä veljen ja kälyn kanssa on syksyn kohokohtia. Keskuspuisto on tullut tutuksi hiihtäen ja pyöräillen. Skidinä harmittelin, kun ei tarvinnut kerätä kasviota enää. Omaksi ilokseni opiskelin lajeja nenä kiinni kirjassa.


Kuva: Riitta Tapper

 

Kandityössä perehdyin kaupunkien asukkaiden terveyden eriarvoisuuteen vaikuttaviin tekijöihin, ja siinäkin selvisi, että myös rakennettujen viheralueiden lähellä voidaan paremmin. Onneksi tämä viheralueiden merkitys on EU:ssa ja toki Helsingissäkin jo hyvin tiedossa.



Luonnon terveysvaikutukset näkyvät mm. verenpaineen alenemisena ja sykkeen rauhoittumisena. ”Sielu lepää”, sanotaan usein kauniin maiseman äärellä. Stressitaso laskee ja luontoon hakeutuminen lisää fyysistä aktiivisuutta. Mitä enemmän luonnossa vietetään aikaa, sitä vahvemmin palautumista tapahtuu ja emotionaalinen hyvinvointi lisääntyy. Voit lukea lisää luonnon terveysvaikutuksista mm. Mielenterveystalon sivuilta tai Luonnonvarakeskuksen sivuilta.

 

Kun käy vaikka ihastuksesta ylikierroksilla, luonnosta saa rauhallisuutta ja hyväksyntää. Kun ottaa kunnolla aivoon ja kiukuttaa, lenkki metsässä tai veden äärellä auttaa purkamaan ahdistuksen. Luonto kuuntelee murheet ja itkut. Puu ottaa vastaan halauksen ja syleilee takaisin vetäytymättä. Luontoon kun huutaa, kukaan ei huuda takaisin. Siinähän kohtaat kiukkusi ja itsesi.

 



Luonto on helppo kokea yksin tai jakaa huikeat elämykset toisen kanssa. Itse olisin Kuusamon Myllykoskelle kaivannut kaveria, yksin ei kuitenkaan uskaltanut lähteä kovin pitkälle patikoimaan. Ja se mykistävä jylhä kauneus ja voima – tuli tarve jakaa se. Merivedessä uiminen on ihanaa, tuntuu kuin murheet ja stressi huuhtoutuisivat pois. Avanto on mulla vielä kokematta. Harjoittelin kyllä kylmävesialtaaseen pulahtamalla, kun hallit olivat vielä auki. Ehtisiköhän tänä talvena vielä avantoon. Tai ehtii, mutta milloin ja miten...?



Tua, ikuinen auringonlaskufani






Kommentit

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat