Oletko epäonnistunut rakkaudessa?

Törmäsin tällä viikolla Instagramissa pohdintaan siitä, millaista on onnistuminen rakkaudessa. Mitä itse vastaisit? Oletko onnistunut rakkaudessa? Vai epäonnistunut? Moni saattaa ajatella, että on epäonnistunut rakkaudessa, jos on sinkku tai eronnut. Saattaapa joku tällaisen kommentin tokaista ihan ääneenkin jollekin. Ajatteletko sinä, että onnistuminen rakkaudessa vaatii voimassa olevan parisuhteen ja tietysti vielä jollakin mittapuulla onnellisen sellaisen?

 


Onko yksin oleminen automaattisesti merkki siitä, että on epäonnistunut rakkaudessa? Mun mielestä ehdottomasti ei! Mä oon sitä mieltä, että jokainen erokin on onnistuminen. Onnistuminen henkilökohtaisen kasvun kannalta. (Kaikki erot eroina eivät todellakaan ole onnistuneita).

 

Olen jokaisesta suhteesta, jossa olen ollut, oppinut jotain itsestäni ja ihmisyydestä. Oppinut asettamaan tai ainakin tunnistamaan rajojani ja päästämään irti epäterveistä suhteista. Oppinut luomaan ystävyyssuhteita eksien kanssa ja jopa parin anoppikokelaankin kanssa. Näiden ihmisten on ollut tarkoitus tulla mun elämään!

 

Olen sitä mieltä, että se, miten eroat jostakusta, kertoo aika paljon sinusta. Ja se, millaiset välit sulla on eksääsi tai lastesi toiseen vanhempaan on tosi olennainen tieto siitä, millainen ihminen olet. Toki ihan aina asia ei ole hirveän yksinkertainen, mutta nämä seikat ovat mulla nykyään aika kärkipäässä, kun muodostan käsitystäni jostakusta uudesta ihmisestä.

 


Jos esimerkiksi suhteen alussa kuulen toiselta, kuinka kaikki sen entiset kumppanit lapsen äiti mukaan lukien ovat hulluja, yliherkkiä, vaikeita tai muilla halventavilla adjektiiveilla kuvattuja, osaan kyllä laittaa vaihteen pienemmälle. Tai itse asiassa, osaan peruuttaa. Suhteen alussa (eikä muulloinkaan) ei ole tervettä haukkua eksiä. Tai ylipäätään ei ole tervettä vertailla ääneen kumppaniaan edellisiin.

 

Eräässä suhteessani jouduin pian sen alkamisen jälkeen toistuvan eksään vertailun kohteeksi. Eromme jälkeen kävi ilmi, että tyyppi ei ollut käsitellyt eroaan ja hypännyt uuteen suhteeseen kanssani vain pari kuukautta eron jälkeen. Suhde oli kestänyt kuitenkin parisen vuotta ja ollut ilmeisen riipivä. Tällaisen tiedon selvittyä on helppo ymmärtää, miksi minua verrattiin koko ajan toiseen. Mainitsin asiasta useaan otteeseen. Ymmärsin, ettei kaikki ole ok. Olin täyttämässä jätetyn tyhjiötä.




Rakkautta ei voi saada takertumalla. Takertuminen on pelkoa ja pelko on rakkauden vastakohta. Rakkaudelle ei ole tilaa, jos et ole käsitellyt historiaasi ja miettinyt miten voisit itse kehittyä ja kasvaa, että uudella mahdollisella suhteella olisi paremmat mahdollisuudet onnistua.  Historiastasi voit löytää tienviitat terveeseen suhteeseen ensin itsesi kanssa. Vasta sitten sinulla on mahdollisuus olla suhteessa toiseen ihmiseen.

 

Olet onnistunut rakkaudessa, kun rakkaus lähtee sinusta itsestäsi. Silloin, kun rakkaus ei perustu pelkoon olla yksin. 


Rakkaudella,

Tua

Kommentit

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat