Muutto ja muutos

Esikoisen muutto aktualisoitui aika nopeasti, viikko sitten teki vuokrasopparin ja sai avaimen ja jo viime perjantaina muutti. Siinä se itku sitten pääsi, pakkauspuuhissa, kuulokkeiden johtoa keriessä. Poika katsoi hämmentyneenä ja tokaisi ”no saat ainakin nukkua rauhassa”. 


Toden totta, parikymppisen vuorokausi noudattelee aikalailla eri rytmiä kun meillä, jotka elämme arkea koulu- ja (päivä)työelämän rytmien mukaisesti. Melkein sataneliöisen asunnon olohuone ei ole kovin hyvä paikka unihygienian tai minkään sortin intimiteetin kannalta. Vaikka koitinkin hakea yksityisyyttä piiloutumalla kirjahyllyn taakse.

 

Mulle on aika tyypillistä heti-kaikki-nyt-valmiiksi -asenne ja taas on joutunut sietämään keskeneräisyyttä. Osan tavaroista haki poikien isä vasta lauantaina ja vieläkin on kaikenlaista unohtunut. Eihän sillä pitänyt paljon mitään olla! Puhumattakaan sitten huonekaluista ynnä muusta sälästä jotka lähtevät Sortti-asemalle ja roskiin. Tekemistä on piisannut.

 

Kirjoitin aiemmin serotoniinista ja siivoamisesta. Nyt olen saanut kyllä näistä kyllikseni. Palkinto oli kyllä autuas uni omassa makuuhuoneessa kellon ympäri. Voi ihmettä mikä hiljaisuus ja rauha. Merkillistä oli, että näin unta pilkkimisestä. Ei mennä unen analyysiin tässä enempää, vaikka asiaan vihkiytyneen ystäväni kanssa ehdittiinkin löytää selitys jos toinenkin tällä oudolle unelle.

 

Esikoisen muutto on tuonut muutoksen monen elämään ja tietenkin kodin sisustukseen. Ja energioihin… Pikkuveljet ovat hieman ehkä pöllämystyneitä, kun onkin yksi tyyppi vähemmän nurkissa pyörimässä ja kokispulloa jakamassa. Mä olen varma, että mun muutos on vasta alussa. Elämän myllyyn lisää vettä.

 


Tämä sunnuntai on toistaiseksi ensimmäinen päivä, kun en ole ollut pojan kanssa edes viestein tekemisissä. Eilen sai hammasharjansa ja kuulokkeensa. Kaikki siis hyvin. Pian se kaipaa unohtunutta proteiinijuomajauhettaan ja shakereitään. Sitä paitsi lauantaina lähdetään koko entisen ydinperheemme voimin Rukalle, että ei tässä nyt ihan kokonaan pääse unohtumaan äiti. Tai äitiys.

 

Pakko vielä ihmetellä tuota Rukalle lähtöä. Mähän shoppailin laskettelukamoja jo joskus elokuun lopussa, kun alun perin oli suunnitteilla mökkireissu Rukalle marraskuun lopussa eräänjostaenhaluapuhua kanssa. 

 

Olin totisesti jättänyt universumille tilauksen Rukasta, kun se toteutuu nyt tavalla, jota en viime vuonna oisi edes osannut kuvitella. Minä, poikien isän ja poikien kanssa viikoksi Rukalle. Onpa muuten upee juttu! 

 

Mitä parhainta viikkoa sulle!


Tua 

Kommentit

  1. Eikös vain olekin mahtavaa saada oma makuuhuone? Mekin asustelimme pitkään "yksiössä", ja saimme oman makkarin pari vuotta sitten kun esikoinen muutti omilleen.
    Nyt, keskimmäisen muutettua, tarkoitus on tehdä ylimääräisestä huoneesta vierashuone tai jokin sentapainen. Tällä hetkellä huone on "kotiin voi aina palata" -huone aka romuvarasto :)
    Keskimmäinen palasi etäopiskelemaan sinne asuttuaan pari viikkoa opiskelupaikkakunnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todella. Ihan vielä en osaa nauttia olohuoneesta kun oma huone on niin ihana! Jään jännityksellä odottamaan tuleeko kotiinpaluu ja milloin. Ja minkälaisin järjestelyin sitten selviämme....

      Poista

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat