Meditaatiohaaste osa 2: Levottomuutta ja hyviä ajatuksia

Meditaatiohaaste alkaa tuntua jo kivalta rutiinilta, kun olen onnistunut tekemään sen joka aamu. Saa nähdä millaiseksi meditointi muodostuu haasteen jälkeen.

Tässäpä tuntoja päiviltä 5-8

 


Päivä 5: Turvallisuus

 

Turvallisuus-haasteessa mun oli vaikea keskittyä. Olin levoton. Ajattelin että mulle sopii paremmin enemmän mielikuvaohjatut meditaatiot ja selkeät tehtävät ja tuntemusten tarkastelut.

 

Pitää palata tähän vielä toisena päivänä ja kokeilla uudestaan.

 

Päivä 6: Ilo

 

Emilia muistutti alkupuheessaan, että iloa voi hyvin suunnitella. Muistan tämän hänen kirjastaankin. Satu johdatteli tunnustelemaan missä ilo tuntuu kehossa. Koin ilon aika paljon samoissa paikoissa kuin luovuus, mutta kuplivampana päässä, kasvoissa, rintakehässä. Keltaisena. 

 

Ennen loppua hyvä kysymys – miten voisit lisätä iloa eri elämänalueilla?


 

Päivä 7: Itsekunnioitus

 

Jotenkin koin yllättävänä, että tässä meditaatiossa haettiin itsemyötätuntoa lähettämällä hyviä ajatuksia ihmisille. Ensiksi sellaiselle, johon rakkaus tai hyvin positiivinen suhtautuminen. Sitten sille, joihin neutraali suhtautuminen ja lopuksi sellaiselle, johon jostain syystä negatiivinen suhtautuminen. 

 

Sellaisia ihmisiä, joihin suhtaudun positiivisesti tai jopa rakkaudella, oli helppo löytää ja hätäännyin, kun piti valita yksi. Taisi lopulta kuitenkin lähteä hyviä ajatuksia ainakin kahdelle ihmiselle. Huomasin, että neutraalia suhtautumista johonkin oli vaikeampi löytää. Kun taas negatiiviseen löytyi heti kaksi (onneksi ei enempää).

 

Harjoituksessa pidettiin kättä rinnan päällä ja negatiivisesti suhtautuvalle hyviä ajatuksia lähettäessäni huomasin sydämen sykkeen kohoavan ja korostuvan. 

 

Juttelin hyvän ystäväni kanssa reaktiosta. Hän sanoi viisaasti: ”Hyvän toivominen väärintekijälle on vaikeaa, koska sitä pitää jotenkin sen väärän hyväksymisenä. Siksi keho reagoi aluksi. 

Se voi myös jossain vaiheessa antaa vapautumisen tunteen, ajan kanssa”.

 

Päivä 8: Kiitollisuus

 

Tämän päivän haaste oli helppo, sillä olen yrittänyt muutenkin tiedostaa asioita, joista olen kiitollinen ja kirjannut niitä ylös. Juuri kiitollisuushaasteen päivänä olin kiitollinen, että sain lääkäriajan ja lääkkeet pahentuneen astman hoitoon ja vielä rakkaalta ystävältä kyydin apteekkiin.

 

Satu pyysi jälleen tunnustelemaan, missä kiitollisuus tuntuu. Kiitollisuus tuntuu minulla rintakehässä ja kasvoissakin, myrtyneellä ilmeellä olisi varmasti vaikea tuntea kiitollisuutta. Kiitollisuuden tunne on lämmin ja rauhoittava. 


Haasteessa onkin huomenna jo päivä 10. Viimeisten päivien raporttia tulossa siis pian! Käy säkin kuuntelemassa Suplasta vaikka yksi sua puhutteleva teemajakso. Voit yllättyä!


Tua

Kommentit

  1. Tuo "ilon suunnittelu" on minulle kokonaan uusi konsepti. Kiinnostavaa, pitääpä jatkoajatella (onko tuollaista sanaa :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin kiehtoi toi suunnittelu mutta sitten kun mietin, eikö ilon suunnittelua ole se, että sopii skumppatreffit kaverin kanssa tai käy vaikka jossain taidenäyttelyssä joka saa tuntemaan iloa? Näitä pitäisi vaan oikeasti suunnitella useammin! Joka päivään joku yksi pieni juttu joka tuottaa iloa?

      Poista

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat