Keho kertoo, vaikka sydän ei suostu uskomaan ja järki on jäähyllä

Syksyllä koin yhden voimakkaimmista kehoni viesteistä, ainakaan mitä muistan. 

Yritin väkisin olla ihmisen kanssa, jonka lähellä oleminen oli minulle sairastuttavaa. Hyvien hetkien ja yhteisten haaveiden vuoksi halusin yrittää, vaikka järki ja rakkaat ystävät olivat jo ajat sitten sanoneet, että ei hyvä. Erottiinkin kerran, silloin, kun kamelin selkä katkesi ja aloin tajuta rajani.

 

Suostuin yrittämään uudestaan uskoen kaikkiin lupauksiin - kohdatakseni heti hänen luokseen mentyäni vanhat tapansa, jopa arrogantimpina kuin aiemmin. En kuitenkaan uskonut tunteitani, silmiäni, järkeäni. 



 

Niinpä seuraavana aamuna, kun hän valmisteli lähtöä lomalleen, keskustelin vielä varovaisen toiveikkaana yhteisestä tulevaisuudesta ja tapaamisesta viikon päästä. Tuntien rinnassani möykyn, jonka sivuutin jonain ohimenevänä outona tunteena. Ja se kasvoi kasvamistaan.   

               

 

”Jos joku ihminen saa sinut voimaan huonosti, hän ei ole todennäköisesti hyväksi sinulle.” 
Emilia Vuorisalmi


 

Oven painuessa kiinni hänen jäljessään, muistan järkeni varovasti kuiskutelleen minulle, että kerää kamasi, häivy lopullisesti JA JÄTÄ AVAIN. Hyvään uskova ja pettymyksiä välttelevä minäni painoi äänen pois. Sinne rintakehään. Olo oli outo ja ontto, kuin olisin katsellut itseäni vierestä. 

 

Lähdin kotiin hengittäen vaivalloisesti maskin takaa ankean ja pitkän bussimatkan ajan. Ihmettelin missä oli onnen tunne. Lopulta päädyin tuplaamaan astmalääkkeet ja aloittamaan tablettimuotoisen kortisonilääkityksen. Ahdistava painon tunne rinnassa ei siltikään poistunut. 

 

Onneksi jo seuraavana iltana hän palasi viesteissään samaan vanhaan, ilkeään ja alistavaan kaavaansa ja löysin äkkiä voiman sanoa, että NYT RIITTI. TÄMÄ OLI TÄSSÄ. Sanon ”onneksi” siksi, että oli todella hyvä, ettei tilanne jatkunut yhtään pidempään.

 

”Ole valppaana, kun suhteessa kehittyy ”draamaa”. Jos jokin ei tunnu oikein hyvältä tai se tuntuu suorastaan ikävältä, kiinnitä tähän huomiota! Tunteesi on oppaasi! Se tietää enemmän kuin järkesi.”
Ruediger Schache

 

Pettymys ja harmitus purkautui muutamiin kädet vapisten kirjoitettuihin viesteihin, koska en saanut puheyhteyttä. Mutta sain sylkäistyä ulos riittävästi. Vapauduin. Sieluni pääsi vapaaksi.

 


Kuin taikaiskusta rintakehän möykky alkoi hellittää otettaan! Ihan oikeasti! Olin hämmentynyt ja ihmeissäni. Seuraavana päivänä minulla ei ollut mitään vaikeuksia hengittää eikä tuntemuksia rinnassa. Olo oli suorastaan voimaantunut. Olin viimein suojellut rajojani. 


Aion vastedes herkistyä kehon viesteille enemmän. Antautua intuitolle. Sielu tietää ja keho kertoo.

 

Tua


Ps. Luulen, että olen jo osannutkin kuunnella intuitiota enemmän! Jes!

Kommentit

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat