Itsensä ylittämisestä

Mä ylitin itseni tällä viikolla. Rohkaistuin laskettelumäkeen 22 vuoden tauon jälkeen. Lähdimme kuopuksen kanssa tiistaina kohti hissiä. Hänen toisen suksensa side ei millään mennyt kiinni ja puolen tunnin yrityksen jälkeen häneltä lenteli ärräpäät ja hän sanoi,ettei todellakaan lähde mäkeen. Mulla alkoi jalkoja särkeä oudokseltaan monoissa, kun ei päästy liikkeelle. Niinpä nousin mäen ylös upottavassa hangessa kertomaan eksälle tilanteesta. Eksä meni säätämään siteen monoon sopivaksi ja kuopus lähti liikkeelle. Oon niin ylpeä mun viimeisestä vauvasta, se voitti epämukavuuden ja odottamisen tuskan!

 

Olin jo kerran startannut ja rohkaistunut lähtemään mäkeen, niinpä jouduin uudestaan päättämään, että monot jalkaan ja menoksi. En mitenkään voinut luovuttaa pelolle ja jännitykselle, kun kuopuskin lähti mäkeen!  No ei se liikkuminen mennyt ihan putkeen kokemuksen puutteesta ja varmastikin hiukan liian pitkistä suksista johtuen. Pääsin hissille ja laitoin sukset jalkaan. Eksä nappasi mukaan ankkurihissiin ja kyllä mua jännitti!


 

Siitä sitten pikku lasku gondolille ja lasten mäkialueelle treenailemaan ja ottamaan tuntumaa lasketteluun. Yksin vetelin edes takaisin ja alkoihan se varmuus ja riemu laskemiseen löytyä. Onnistuminen, vaikka jonkun mittapuulla ehkä mitätön, oli lähes humalluttava.

 

Pohdin sitten vähän enemmänkin tätä teemaa, kun voittaa pelon ja jännityksen. Epävarmuuden. Hyppää johonkin, josta ei tiedä mihin päätyy. Millon sä olet viimeksi ylittänyt itsesi, voittanut pelkosi? Mikä sai sut voittamaan sen?


 

Mikä tosiaan sitten sai mut lähtemään mäkeen? Halu. Halusin niin kovasti. Mikä halun perimmäinen tavoite sitten on? Saada nautintoa, adrenaliinipiikki. Endorfiineja. Dopamiinia. (Tätä pitää tutkia vielä lisää.)

 


Mä taisin edellisen kerran isommin voittaa jännityksen, kun lähdin yksin matkalle Rodokselle. Viikoksi yksin. Kynnys madaltui kummasti, kun paikka oli tuttu ja faijakin tuli pariksi päiväksi illallisseuraksi. Matkalla oli jotenkin tosi vahva olo mutta silti vähän hauras. Saatko kiinni fiiliksestä? Kävin toisella saarella ja matkustin paikallisbussilla. Tein joka päivä jotain, mitä en ollut aiemmin tutussa kohteessa tehnyt. Erilainen voima ja tahto tekemiseen löytyy, kun on yksin.

 

❝Menestys on kompastelua epäonnistumisesta epäonnistumiseen ilman innostuksen kadottamista.❞ 
Winston Churchill


Joskus jokin aika yks ystävä sanoi mulle, kun puhuttiin parisuhteista, että ”Uskalsit kuitenkin elää ja rakastaa!”. Niin. Uuteen suhteeseen lähteminen ja vieraaseen ihmiseen luottaminen on aikamoista pelon voittamista. Antautumista. Sitä on valmis ottamaan mahdollisesti siipeensä ja pettymään.


Mutta mitään ei saa, jollei edes yritä. Voi kuulostaa kliseiseltä mutta on se vaan totta.

 

Tua

Kommentit

  1. "If you always do what you've always done, you will always get what you always got"!
    Uusia kokemuksia saa vain tekemällä jotain toisin. Uskalsitpas!
    Itsensä ylittäminen on ainakin minulle helpompaa fyysisissä kuin henkisissä jutuissa. Siitä kuuluisasta dopamiinista tai adrenaliinista siinä varmaan on kyse. Mahtaako samanlaiset ruiskaukset tulla esim. vaikka laskettelusta kuin puheen pitämisestä...? Mietittävää, taas:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat