Vuoristoratavuosi 2020

Viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä kotimatkalla maassa loisti kirkkaanvihreänä Afrikan tähti-pelin viissatanen. Arvuuttelin sitten, mikä enne tämä olisi voinut olla. No, vaurautta taloudellisessa mielessä se ei tuonut. Ehkä viiden sadan euron seteli olisi voinut olla sellaisen merkki. Nyt jälkiviisastellen voisin sanoa, että eräs asia meni mulle täydestä kuin väärä raha, kuten vanha sanonta toteaa.


Ensi vuoden ainoa tavoite on pitää kirkkaana mielessä opetus, joka tuosta seurasi. Tämän kirkastuminen vaatii vielä hieman työstämistä. En haluaisi kuitenkaan alkaa epäilemään jokaista ihmistä ja kaikkea mistä he puhuvat. Mutta takataskussa on loppukesän ja alkusyksyn jäljiltä muutama uusi merkki, joista osaan jatkossa päätellä kosolti.

 

Tärkeintä näin retrospektiivisesti on huomata, miten ihania ihmisiä ja ystäviä mulla on elämässä mukana. Jakamassa juhlia ja ilonaiheita, mukana arjen käänteissä ja vielä suuressa hädässä ja surussa auttamassa ja nostamassa kuopasta ylös ja jaloilleni. Kiitos rakkaat!

 

Viime vuoden lopussa julkaisin Instagramissa 12 kuvan storyn, jossa joka kuukausi oli jokin asia, jonka tein ensimmäistä kertaa. Katsotaan löytyisiköhän tälle vuodelle samanlaista…




TAMMIKUUSSA oli juhlat ja tanssin ilman rintaliivejä (koska mekko avonainen selästä).




HELMIKUUSSA kävin Tukholman-risteilyllä ihan yksin.

 

MAALISKUUSSA oli dystooppinen fiilis, kun tuli Uudenmaan eristys ja lockdown. Käsite, jota en osannut kuvitella kokevani ihka elävässä elämässä. Alkoi kansallinen ja kansainvälinen kamppailu koronaa vastaan. Juoksin elämäni ensimmäisen hölkkälenkin.


HUHTIKUUSSA nautin privaatisti kolmen ruokalajin lockdown-illallisesta ja opettelin nauttimaan laadukkaista viineistä.


 

TOUKOKUUSSA olin karanteenissa. Taas merkillinen käsite, jota en olisi osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi Suomessa ja pelkäsin tapahtuvan itselle. Olipa kokemus!

 
KESÄKUUSSA oli näin jälkikäteen ajateltuna eittämättä vuoden kohokohta. Minut vietiin syntymäpäiväni kunniaksi illalliselle ravintola Palaceen. Tapahtuman merkitys korostui, kun ravintolat vasta saivat aueta lockdownin jälkeen rajoitetuin aukioloajoin. 

Ravintola Palace


Oli upeaa valmistautua elämäni ensimmäiseen Michelin-tasoiseen ravintolakokemukseen. Tietenkin jokaista yksityiskohtaa myöten.

Illallinen oli fine dining -elämys, joka ei luultavasti unohdu ikinä. Täydelliset ruoat, joihin asiansa tunteva viiniharrastaja valitsi upeat viinit.


Michelin-kokki Eero Vottonen 

Tämä ei ollut vain illallinen. Kokemus oli jokin teatterin (jossa olet itse pääroolissa) ja kokonaisvaltaisen kulinaristisen sekä esteettisen elämyksen sekoitus. Hienolla tavalla hämmentävä.


Kiitos hänelle.


HEINÄKUUSSA oli jo niin rohkea meininki, että kävimme risteilyllä Riikassa. Ihana kaupunki, johon toivon pääseväni vielä uudelleen, kunhan maailma normalisoituu edes vähän. Toivon, että tämä ei ollut viimeinen yhteinen retki kuopukseni kanssa, joka on ollut mun matkakaveri muihinkin kaupunkeihin.


Riikan vanhassa kaupungissa

 

ELOKUUSSA lähdin treffeille Hämeenlinnaan. Tinder-treffeille 100 kilometrin päähän! Ihastuin kaupunkiin ja ihmiseen.



Hämeenlinna


 

SYYSKUUSSA poseerasin auringonkukkapellossa. Kiihdytin auton nollasta sataan 6,8 

sekunnissa. Olen aina tykännyt ajaa autoa, nyt pääsin oikein hyvin maistamaan vauhdin hurmaa ja kiihdyttämisen vatsanpohjaa kutkuttavaa tunnetta. 




 

LOKAKUUSSA opettelin hartaasti syömään puikoilla. Kala-allergisena sushi-ravintolat ovat jääneet väliin, eikä ole ollut oikein syytä aiemmin. Nyt veljeni ja kälyni tarjosivat gyudonia, jota maistoin ensimmäistä kertaa. Myös puikoilla.

 


MARRASKUUSSA kuuntelin intuitiotani ja kehoni viestiä. Laitoin rajat. Lopetin suhteen whatsappillä – on siinäkin ensimmäinen kerta. Mutta minkäs teet jos toinen ei vastaa edes puhelimeen.

 

JOULUKUUSSA tein vihreän silmämeikin (tähän ei lasketa 80-luvun kirkkaan vihreää ripsiväriä). Ja saaristolaisleipää vieläpä ruisjuureen! Ja aloitin tämän blogin.




Nyt kun kuukausista nostaa ensimmäisiä kertoja esiin, huomaa, että useat merkityskelliset asiat liittyvät syömiseen ja juomiseen yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa. Ruoasta nauttiminen onkin parasta hyvässä seurassa. Jollain tapaa intiimiä tekemistä yhdessä ja silloin tulee myös jaettua asioita ja kokemuksia keskustellen.

 

Hämmentävä ja merkillinen vuosi, mutta myös paljon huikeita hetkiä ja onnellista oloa. Elämä on vuoristorata.


Mitä hienoimpia vuoden viimeisiä tunteja sulle! Ensi vuonna lisää ensimmäisiä kertoja!

 

Tua

Kommentit

  1. Ihanaa, että kirjoitat ja jaat ajatuksia. Vertaistuki paras tuki, varsinkin kun painiskelen osittain samojen teemojen kanssa. Huikeita hetkiä uuteen vuoteen <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos inspiraatiosta ja tsempeistä! Tehdään tästä hyvä vuosi. Luulen että joku huikea hetki tulee koettua yhdessäkin <3

      Poista

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat