Onnea ja onnellisuutta

Sain ystävältä hyvän kommentin liittyen onneen. Hän totesi, että onnen salaisuus ei ole siinä, että saa mitä haluaa. Vaan että haluaa mitä saa. 

Jos tätä oikein miettii, jatkuva haluaminenhan on tosi kuluttavaa. Mikään ei ole riittävästi ja hetkessä oleminen ja elämästä nauttiminen juuri nyt jää kokematta. On mahdoton pysähtyä koska on saatava suurempi liikevaihto, parempi asema, timmimpi kroppa, kuumempi deitti tai kalliimpi käsilaukku. 

 

Tietenkin on hyvä olla unelmia ja tavoitteita. Mutta kuinka usein käsistä lipsahtaa jotain aitoa ja herkkää, jos tavoittelee koko ajan enemmän? Entä jos pysähtyisi ja vähän kuulostelisi miltä tuntuu… kuinka voin nyt? Olenko onnellinen? Mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi tällä hetkellä? Mistä olen kiitollinen? Voinko aidosti sanoa, että haluan tätä mitä juuri nyt elämältä saan?

 

Pysähtyminen on just sitä, että onkin pakko kohdata myös ne rumemmat asiat. Että oma arvomaailma voikin olla aika pinnallinen tai materiakeskeinen. Tai sitten jonkin addiktion täyttämä. Siinä saattaa huomata, että ei olekaan ihan valmis ja täydellinen. Vaan keskeneräinen ihminen.

 

Mä oon esimerkiksi joutunut hyväksymään sen, että kouluttautumisesta huolimatta en ole onnistunut saamaan töitä alalta, johon nyt aikuisena valmistuin. Se on todella turhauttavaa, koska työ tuo mulle merkityksellisyyttä elämään.  Ja tietenkin on ollut kipeää huomata, että vaikka kaikkeni annoin, ihmissuhdetta ei voi saada toimimaan yksin. Rakastamalla ei voi pelastaa ketään.

 

On ollut pakko kohdata huonommuuden tunteet ja jopa kateutta siitä, että jollakulla vanhalla opiskelijakollegalla on ura lähtenyt lentoon heti. Kohdata ne rumat sanat ja ajatukset, mitä jouduin kuulemaan ihmiseltä, johon luotin. Ja sitten koittanut ajatella, että elämällä on mun varalle jotain, joka ei vielä ole osunut kohdalle. Että tapahtumat ja tunteiden käsittely vievät mua sitä kohti ja tekevät minusta minua. 

 

Viime viikolla yhtäkkiä huomasin, että olen onnellinen. Kaikista näistä tämänhetkisistä haasteista ja elämän keskeneräisistä prosesseista huolimatta. Onnellisuus tulee kiitollisuudesta ja nöyryydestä elämän edessä. Sen hyväksymisestä, että ihan kaikkea ei voi hallita. Voi antautua ja antaa elämän kuljettaa. Ja haluta sitä mitä saa elämältä nyt. Just niin kuin edellisessä postauksessakin pohdin - antaa asioiden tapahtua sinua varten.


Tua

Kommentit

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat