Hedonismia?

Näin Tapaninpäivänä, joulun yltäkylläisyyden vielä kiristäessä vatsanahkaa on erinomainen hetki pohtia hieman hedonismia käsitteenä.

Ennen joulua kävin huikean hienon keskustelu terapeutin kanssa siitä, onko oikein tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää itselle. Varmasti helposti voit vastata, että tietenkin on! Keskustelu käynnistyi siitä, kun kerroin, että nukuin päiväunet. Että tuntuu syntiseltä ja yhteiskuntakelvottomalta nukkua päivällä. Olenhan silloin tuottamaton. 

 

Paitsi että… miellyttävien asioiden tekeminenhän lisää toimintakykyä ja tehokkuutta. Siten myös tuottavuutta. Ei ole
enää täysin vieras ajatus, että päiväunet lisäävät työyhteisössä tuottavuutta. Kuten myös kulttuurisetelit ja muu vapaa-ajan toimintojen tukeminen. Miksi minun työttömänä pitäisi luopua tästä? Lisää unesta ja päiväunista voit lukea vaikka tästä työterveyslaitoksen artikkelista.

 

Joskus jo vuosia sitten eräs ystäväni totesi minulle ykskantaan että pitää minua hedonistina. Koska nautin kauniista asioista, kuten taiteesta ja kulttuurista, arkkitehtuurista. Asioista, jotka ovat minun silmälleni esteettisiä ja harmonisia. Estetiikka on myös pukeutumista, sisustamista sekä muiden huomioimista. Ja lisäksi vielä hyvä (ja kaunis!) ruoka yhdistettynä laadukkaaseen viiniin, miten täydellistä! 

 

Taisin ehkä vähän pahastua ja kiistin. Eihän kukaan kehtaa tunnustaa olevansa hedonisti! Törkeää!

 

Päätin vähän tutkia lisää hedonismia elämänfilosofisesta näkökulmasta. Hedonismilla tarkoitetaan oppia, jonka mukaan ihmisen käyttäytymistä ohjaavat mielihyvän tavoittelu ja mielipahan välttäminen. Tätä kutsutaan psykologiseksi hedonismiksi. Timo Airaksinen kirjoittaa Duodecim-lehdessä myös normatiivisesta hedonismista, jossa hyvä on aina sallittu tavoittelun kohde sekä mielihyvä ja mielipahan välttäminen ainoita arvokkaita asioita.

 

Vähänkin hedonismista luettuani, ymmärrän oman närkästykseni tuosta tittelistä. Siihen vaikuttaa luterilainen filosofia, joka korostaa kärsimystä ja työteliäisyyttä hyvän elämän ja ihmisyyden mittarina. Kuinka syvällä kulttuurissamme on nautinnon hakemisen paheksuminen ja haluamisen arvostelu. Mutta reaktiooni vaikuttaa myös päähäni juurrutettu ajatus itsekkyydestä.

 

Olen saanut koko elämäni toistuvasti kuulla, kuinka itsekäs olen, milloin mistäkin syystä. Mikäli tein itselleni jotakin hyvää tai asetin itseäni suojaavia rajoja. Vasta nyt keski-ikäisenä alan opetella ymmärtämään, että on tervettä hoitaa ja huolehtia itsestään, nauttia elämästä ja ihmissuhteista sekä kauneudesta ja asioista, jotka tuottavat itselle mielihyvää. Se ei ole itsekkyyttä, vaan päinvastoin, voimavara arkeen ja läheisiin suhteisiin. 


Nautinnollista matkaa kohti uutta vuotta!


Tua

Kommentit

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Suosituimmat